主語は控えめ、自分も控えめ The subject is modest, I am also modest

主語は控えめ、自分も控えめ
Subjekti on pidattyväisesti, minä olen myös
Das Subjekt wird zurückgehalten, das Selbst auch
The subject is modest, I am also modest

日本語とヨーロッパ語は文法的構造が全く違います。

ヨーロッパ語では主語によって動詞の形が決まります。ドイツ語とフィンランド語では一人称単数、複数、二人称単数、複数、三人称単数複数の形があります。それに過去形が加わります。英語では少しシンプルですが主語があって初めて動詞が決まる形は同じです。
ところが日本語の、特に口語では、主語はなくても文が成り立ちます。

例えば「行く。」動詞の不定形のみですが、意味は明白です。ただ、誰が「行く」のかは前後の文脈から判断しなければなりません。フィンランド語でも主語は省略されることがよくありますが、動詞の形で誰/何が主語なのかははっきりしています。ドイツ語の場合も動詞の形から主語は明確です。
主語がはっきりしているヨーロッパ語と主語が曖昧な日本語。この違いがキャラの形成にもたらす影響はかなり大きいのではと、私には思えます。

ドイツの朝市で私の方が先に待っていたのに、後から来たドイツ人のおばさんやおじさんが先に接待されることがしょっちゅうで、彼らのように自己主張ができない私はお店の人と直接やり取りするマーケットがとても苦手です。
さて、来週は、いまだに謎が多いドイツ語特有？の文法、再帰用法に挑戦してみたいです。


Japanin kielioppi on täysin erilainen kuin eurooppalaisten kielten kielioppi.
Subjekti vaikuttaa verbin muotoon eurooppalaisissa kielissä.
Saksan ja suomen kielessä on "ensimmäinen", "toinen" ja "kolmas persoona"  yksikössä ja monikossa.
Se toimii myös aikamuodoissa.
Englanniksi se on vähän yksinkertaisempi, mutta subjekti vaikuttaa verbiin samalla tavalla kuin saksan ja suomen kielessa.
Japanin kielessä, etenkin puhekielessä, lause voi syntyä ilman subjektia.
Esimerkiksi. "mennä (minä menen, sinä menet, hän menee, me menemme, te menette, he menevät)." "Lauseessa" on vain yksi verbi infinitiivissä (infinitiivin muodossa).
Siitä huolimatta japanilainen ymmärtää lauseen. se edellyttää tilanteen arvioimisen ("kuka / mikä" menee).
Suomen kielessä subjekti ei aina esiinny, mutta koska verbi konjugoidaan, on selvä, mikä subjkti on.
Saksaksi se on sama, subjekti selviää verbien konjugoinnin kautta.
Minusta näyttää siltä, että tämä kieliopillinen ero eurooppalaisten ja japanin kielen välillä  vaikuttaa persoonallisuuden kehitykseen.
Minusta näyttää siltä, että tähän kieliopilliseen eroon eurooppalaisen ja japanin kielen välillä hahmon Muotoilemiseksi on vaikuttanut paljon.
Eurooppalaisissa kielissä subjekti ilmaistaan selvästi, kun taas japanin kielessä subjekti esiintyy pidättyväisesti
Torilla Saksassa odotin pitkään, ja huomasin, että saksalaiset asiakkaat saivat ennen minua palveluksen, vaikka he tulivat myöhemmin.
Sakusalaiset käyttäytyivät arastelemattomasti, sitä minä japanilaisena en osaa.
Siksi en edelleenkään pidä toreista.
Jatkan seuraavalla viikolla kielioppia, teemana saksalainen "Reflective Pronoun", joka on minulle edelleenkiin mysteerio.


Die Gramatik von Japanisch und Europäischen Sprache sind komplett verschieden.
Der Subjekt bestimmt das Verb bei europäischen Sprache.
Auf Deusch und Finnisch gibt es "erste Person", "zweite Person", "dritte Person " jeweils Singular und Plural.
Dazu gibt es noch Präteritum.
Auf Englisch ist es etwas simpler aber doch ein Subjekt legt das Verb fest, genauso wie es auf Deuscth und Finnisch ist.
Nun auf Japanisch, besonders bei der Umgangssprache, ein Satz kann ohne Subjekt entstehen.
ZB. "gehen (ich gehe, du gehst, er/sie geht, wir gehen, ihr geht, sie gehen)."
Im "Satz" steht nur ein Verb in Infinitivform.
Trotzdem verstehen Japaner, die Japanisch als Muttersprachelich sprechen, den Satz schon.
Bloß sollten sie vom Kontext einschätzen, um "wer/was" geht.
Auf Finisch taucht ein Subjekt auch oft nicht auf aber durch die Konjugation des Verbs ist es klar, um welchen Subjekt geht.
Auf Deutsch ist es genauso, auch durch die Verbenkonjugation.
Mir scheint, dass dieser grammatischen Unterschied zwischen europäischen und japanischen Sprache um die Charakter zu bilden sehr beeinflüsst:
auf europäische Sprache ist das Subjekt deutlich ausgedruckt während das Subjekt auf japanisch eher zurückgehalten ist.
Bei einem Markt in Deutschland wartete ich lange, dann wurden duetschen Frauen und Männer oft eher bedient, die nach mir kamen, weil ich nie selbst so stark wie sie appellieren kann.
Deshalb mag ich immer noch die Märkte gar nicht.
In der nächste Woche, weiter über die Grammatik, deutsche "Reflektive Pronomen", das mir nach wie vor ein Rätsel ist.



The grammer of Japanese and european language are completely different.
The subject defindes the verb in european language.
There are "first person", "second person", "third person" and for each singular and plural in German and Finnish.
In addition there is preterite.
It is a bit more simlpe in Englisch but the suject define the verb, just like in German and Finnish.
Now in verbal Japanese, particurarly in the talking style, a sentence can stand up without any subject.
For example, "go (I go, you go, she/he goes, we go, you go, they go)." There is only one verb in infinitive form in the sentence.
Although Japanese nativespeaker understand the sentence.
Only they should guess about who/what from the context.
Subjects in Finnish do not appear often but it is clear, which is the subject because of the conjugation.
I think, this grammatical difference between european and japanese language influences to form the character very much:
The subject is expressed obviously but in Japanese is rather modest.
Onse I waited very long at a market in Germany, then german women and men came after  me were served befor me because I can never apply myself conspicuously enough like them.
That is why I do not like markets.
In the next week, further about grammer, german "reflective pronoun", that is still a mystery for me.